HARMITTOMAT VERKKOKEPIT LAUKAISEVAT BONGARIN RAIVON

Pitkähkön tauon jälkeen aloitin lintujen rengastuksen uudelleen vuonna 2003 täällä kotiseudullani Etelä-Karjalassa. Täsmärengastuslajeina minulla olivat vanhastaan yölaulajat, joiden kylkiäisiksi otin pöllöt - rengastaja Marko Rutin ehdotuksesta. Myöhemmin tein myös uusia aluevaltauksia, mm. kurppiin (kahlaajiin). 

Vuosien 2003-2009 uurastusten tuloksena olen päässyt yhteensä 1129 rengastettuun lintuyksilöön, mikä tekee noin 160 yksilöä vuotta kohden. Vuosittaiset rengastusmäärät ovat vaihdelleet 72 ja 287 yksilön välillä. Noina vuosina olen rengastanut mm. 168 pensassirkkalintua, 45 viitasirkkalintua, 5 rastaskerttusta, 1 viiriäisen, 13 luhtahuittia, 31 ruis- rääkkää, 13 tavia, 77 jänkäkurppaa, 109 taivaanvuohta ja peräti 8 harvinaista heinäkurppaa. Täytelajiena olleista pöllöis- tä on eniten tullut pultatuksi helmipöllöjä, hieman alle 100 yksilöä.

Voin vakuuttaa jo tässä vaiheessa, että esim. kaikki tässäkin luetellut rengastukset ovat olleet suuren vaivan ja ahkeroin- nin, asialleen omistautumisen tulosta. Kunnes kaikki muuttui...

Huhtikuussa 2007 olin kotipaikkakunnaltani melko etäällä Lemillä Urolan kylässä, jossa olin aloittanut - oikukkaasta ja varhaisesta keväästä johtuen - läpi yön kestävän jänkäkurppapyynnin. Olin 0-tasosta lähteneenä ja pitkähkön kehittely- työn jälkeen päätynyt itselleni sopivaan optimaaliseen toimintatapaan, joka edellytti alinomaista verkoilla käyntiä... Ainoa haittapuoli toimissa oli vain se, ettei mitään ollut liikkeellä eikä mitään jäänyt verkkoihini, mitä nyt joskus punajalkaviklo äänteli lahden toiselta puolelta.. Aloin olla turhautunut.

Korjasin aina aamulla tyhjät verkot pois niin, että rengastuskepit kiristäjälankoineen jäivät siististi paikoilleen - olinhan sopinut rengastuspuuhistani kyläläisten kanssa. Mutta sitten rengastusreviirilleni ilmestyi Suur-Savitaipaleen kokoisen egon haltija kaukaa Mäntyharjulta, pedantti opettaja ja bongari Markku Loippo, joka nähtävästi lienee saanut jonkinas-teisen raivokohtauksen - nähdessään punaisen vaatteen lailla pystyyn jätetyt rengastuskeppini. Tuloksena oli ilmianto, vuoden 1918 sisällissodan ilmaisua käyttääkseni, eli sähköpostiviestinä tehty kantelu toiminnastani. Kyse ei ollut enää vain yksistä kepeistäni, vaan kaikesta siitä, mitä Loippo nyt vihapäissään keksisi. Entisen armeijankaverini Markku Loi- pon taustatueksi hankkiutui, nähtävästi yhteisestä sopimuksesta, entinen kämppäkaverini, hammaslääkäri Esa Soja- mo, joka kanteli minusta ovellammin - soittamalla Rengastustoimistoon.

Ja kannattihan entisten "ystävieni" yhteinen salaliitto. Rengastustoimiston puolesta lähettämällään kirjelmällä Pekka Puhjo ilmoitti 30.4.2007, että "rengastajatoimikunnan tietoon on saatettu tietoja" rengastustoiminnastani, ja että "lisäksi joudumme kieltämään sinulta verkkorengastuksen toistaiseksi". Erikoista kirjeessä oli jo se, että Puhjo viittasi Rengas-tustoimiston kumileimasimeksi osoittautuneeseen rengastajatoimikuntaan, vaikka niin Loippo kuin Sojamokin olivat kannelleet nimenomaan Rengastustoimistoon.

Jouduin välittömästi täysin altavastaajaksi, vaikka 30.4.2007 saakka niin Rengastustoimistolla kuin kenelläkään muulla EI ollut MITÄÄN huomautettavaa toiminnastani. WC-paperiksi sopivan parjauskirjeensä väsännyt bongari, hra Loippo ei  ole koskaan ollut todistamassa ainoatakaan rengastustani, rengastaja Sojamo on ollut läsnä peräti yhden helmipöllö-rengastukseni aikana!

Vehkeilyjen lopputuloksena oli Rengastustoimiston allekirjoittamaton kirje 26.6.2007, jossa viitattiin "rengastajatoimi-kunnan tekemiin laajoihin selvityksiin" ja toimikunnan antamaan lausuntoon 25.6.2007: aiemmin voimassa ollut ren- gastuslupani lähes nollattiin. Ei rengastajatoimikunta, vaan Rengastustoimisto päätti rajoittaa lupaani niin, että minulle jätettiin pöllöjen, käenpiian, pikkuvarpusen ja naakan pesäpoikasten ja niiden emolintujen rengastus. Kummajaisena asiakirjassa esiintyy kehrääjä, jonka pyynti jätettiin - yllätys, yllätys - täysin sallituksi 24 tuntia vuorokaudessa.

Listalta poistettiin mielilajini eli kaikki yölaulajat ja uudet aluevaltaukseni eli kurpat - täysin perusteettomasti ja ennen kaikkea ilman ainoatakaan oikeudellisesti kelpaavaa todistetta. Poispyyhittyjen joukossa oli myös esim. tuulihaukka, jota en ollut edes koskaan anonut ja mistä en myöskään tiennyt mitään! Missä ovat ne "todisteet", mihin viranomaistaho eli Rengastustoimisto salaseuran tavoin viittaa? Kun sellaisia ei ole tai niitä ei ainakaan osoiteta, tapaukseni olisi pitänyt, meidän kaikkien kunnon kansalaisten ja eritoten rengastajien oikeusturvan ja oikeustajun mukaisesti - ratkaista minun voitokseni. Aivan kuten Bodom-järven murhista epäillyn Gustafssonin kanssa meneteltiin. Tai kuten kollegalleni, historiantutkija Alpo Rusille kävi suojelupoliisia vastaan. Yksinkertaista: ei näyttöä - ei tuomiota!

Kantelin Rengastustoimiston hihastaan vetäisemästä, täysin perusteettomasta, täysin kohtuuttomasta ja täysin epäoi-keudenmukaisesta ratkaisusta oikeuskanslerille, jonka puoleen kääntyminen osoittautui turhaksi; oikeuskanslerin pää- tös on päivätty 4.12.2009. Summa summarum kävi ilmi, että Rengastustoimisto on kuin valtio valtiossa, tekee mitä lys- tää, eikä päätöksistä voi valittaa. Ei mihinkään. Uskomatonta!

PUKKI KAALIMAAN VARTIJANA

Kun tarvittaessa Rengastustoimisto on kuin mikäkin "pukki kaalimaansa vartija", mielestäni meidän kaikkien rivirengas-tajien on koottava rivimme yhteen ja taisteltava normaalien, rehtien oikeuksiemme puolesta. Ei meitä vapaaehtoistyötä tekeviä saa kohdella miten vain! Tapaukseni käsittelyn seurauksena ehdotan kaikille rengastajille seuraavaa:

1) Koska rengastajatoimikunnan puheenjohtaja Heikki Lokki, ei valittujen, vaan meidän kaikkien rengastajien etujen aja- ja, ei tehnyt asiani hyväksi mitään, ei edes vaivautunut ottamaan minuun yhteyttä soitoistani huolimatta, Heikki Lokki ei ansaitse luottamustamme. Tilastotieteilijä, ei juristi Heikki Lokki tehköön tästä omat johtopäätöksensä.

2) On katsottava, että Rengastustoimiston työntekijä Jukka Haapala on käyttäytynyt virkamiehenä täysin sopimattomalla tavalla - minua mustamaalaten ja tietoisesti valehdellen asiassani. On vaadittava hra Haapalan siirtämistä pois Ren- gastustoimiston tehtävistä, vaikkapa Eläinmuseon alaoven ovenavaajaylivahtimestariksi. - Harkitsen vakavissani hra Haapalan haastamista oikeuteen virka-asemansa väärinkäytöstä ja tietoisesti valittujen, valheellisten, Haapalan etua ajavien "todisteiden" esittämisestä minusta muille viranomaisille.

3) Mikäli me vapaaehtoistyötä tekevät rengastajat koemme 30.4.2007 lähtien asemamme heikentyneen ja vaadimme asioihimme parannusta, ehdotan järeää toimenpidettä: tarvittaessa menemme rengastuslakkoon. Ei meitä harrastaja-rengastajia saa kohdella miten vain, vaan asiallisesti, oikeudenmukaisesti ja rehdisti.

4) Jotta vastedes meidän rengastajien edut olisivat turvatut, ehdotan, että rengastuslupaehtoihin kirjataan kohta riita-asioiden rehellisestä ja rehdistä käsittelystä, ja että tarvittaessa Rengastustoimiston päätöksestä on voitava, oikeus-valtiossa, valittaa - vaikkapa oikeuteen. Rengastustoimiston nykyinen anarkiaa ja tarvittaessa laittomuuksiakin puoltava linja on purettava, heitettävä romukoppaan.

Kun Rengastustoimisto löi minua 26.6.2007 "kuin vierasta sikaa" ja kun vuosina 2003-2006 tekemäni suuri pohjustus- työ, esim. yhtenä keväänä rengastin ennätykselliset 90 pensassirkkalintua, on rengastajan urani katsottava tuhotuksi. Minua ei pelastanut mikään, aivan kuten Lappeenrannassa huhtikuussa 1918 asetetussa sotaoikeudessa kävi punai-sille: päätös oli tehty jo ennen tapausten käsittelyä. Olin siis jo huhtikuussa 2007 ennalta tuhoon tuomittu, loppuosa oli pelkkää muodollisuutta, käytännössä yhtä farssia.

Kun näin on, lopetan tuhotun urani rengastajana tähän vuoteen. Leikkiköön Rengastustoimisto omia leikkejään hiekka- laatikolla muiden, mutta ei minun kanssani. On tuomittavaa, että Rengastustoimisto tarvittaessa poikkeaa tässä valta- kunnassa yleisesti hyväksytyltä laillisuuden tieltä ja asettuu laittomuuksien tukijaksi. Tapaukseni käsittely kaikkinensa on ollut kuin irvikuva suomalaisesta oikeudenkäytöstä. Ainoaa todistajaani, elämäntapaornitologia Matti Vanhapeltoa ei edes vaivauduttu haastattelemaan - verukkeella, ettei "henkilö ole rengastaja".

Kiitän kuitenkin tässä yhteydessä vaatimatonta ystävääni Matti Vanhapeltoa, joka oli mukanani monilla yöreissuilla ja siitä, että hän opasti ja neuvoi minua asiantuntevalla tavalla esim. kurppa-asioissa. Yhtenä parhaimpana yhteisen ret- keilyn muistona on mielessäni matka Ylämaalle, jossa saimme yhden yön aikana rengastettua - peräti kolme luhtahuit- tia!

En tehnyt ainoatakaan määritysvirhettä rengastamieni lintujen osalta, noudatin Rengastustoimiston valvonnan alla ja suostumuksella (hra Jukka Haapala) annettuja lupaehtoja ja kuitenkin - tässä herrojen Loipon ja Sojamon yhteisesti sovittujen ilmiantojen lopputulos. "Kiitos" siitä kaalimaan vartijalle eli Rengastustoimistolle. Minun omatuntoni on puh- das, ei mielivaltaisesti toimineen Rengastustoimiston.

Todettakoon lopuksi, että hyväksymällä mutu-tietoihin perustuvat "todistelut" rengastustyöstäni, Rengastustoimisto sa- malla myös legalisoi ilmiantajieni toiminnan. Eipä siis ihme, että kun elokuun lopulla 2009 jätin tietoisesti kaksi verkko- keppiäni paikoilleen Taipalsaarella - kehrääjäpyynnin jälkeen - syöttini laukesi nopeasti. Nähtävästi Markku Loippo lie- nee - taas kerran - törmännyt keppeihini, saanut raivarin, jonka seurauksena verkkokeppini irroitettiin, kannettiin vähän matkan päähän ja viskattiin läheiseen ojaan - toinen kepeistäni katkaistuna. Että tällaisia henkilöitä, meidän kaikkien rengastajien vahingoksi, Rengastustoimisto siis asettui puolustamaan - tässä "oikeusvaltiossa" nimeltä Suomi.

Juhani Tasihin

filosofian lisensiaatti

historiantutkija

rengastaja nro 431

P.s. Kun rengastuslupani on siis lähes nollattu, olen panostanut tutkijana kehrääjiin. Vuonna 2009 rengastin tätä lajia peräti 131 yksilöä, mikä lienee alan ennätys täällä Suomessa; vuosina 2004-2009 rengastamieni kehrääjien kokonais- määrä on komeat 264 yksilöä. Uskoakseni tämä on vahva todiste siitä, että rengastajapotentiaalia minussa, pian jo 3- kertaisessa isoisässä, on ollut ja olisi ollut edelleenkin.